Kaupan uusi aukiololaki tuli voimaan vuoden 2009 joulukuussa. Lain mukaan alle 400 m2 kokoiset kaupat saavat olla yötä päivää auki pois lukien muutama pyhäpäivä. Alle 100 m2 kokoisten kauppojen aukioloa eivät rajoita edes nämä juhlapyhät. Isojen kauppojen aukiolokin vapautui huomattavasti aiemmasta laista. Uudella aukiololailla oli tarkoitus selkeyttää kauppojen aukioloa.
PAMin ja Kaupan Liiton neuvotellessa uuden aukiololain ehdoista, oli PAMin tahtona myös se, että ei enää olisi tarvetta hakea poikkeuslupia aukioloille juhlapyhinä ja perustellut poikkeusluvat olisi haettu erikseen ministeriöstä. Poikkeuslupien myöntäminen säilyi kuitenkin Aluehallintovirastoilla.
Uuden aukiololain vuoden voimassaolon jälkeen myyjät taas näkivät ikävällä tavalla, kuinka lain henkeä voidaan ja halutaankin tulkita eritavoin. Ainakin Itä- ja Pohjois-Suomessa poikkeuslupia loppiaisen aukiololle haettiin ja myönnettiinkin perusteena venäläisturistien palveleminen.
PAM on julkisesti paheksunut Kauppakamarien toimintaa niiden hakiessa poikkeuslupia aukiololle. Itsekin paheksun tätä. Onko muutama pyhävapaa myyjälle, joka tekee asiakaspalvelutyötä työtä mielellään, liikaa vaadittu?
Itse aloitin myyjän työt 16-vuotiaana lukion ohessa. Olen viihtynyt ja jäänytkin alalle sekä pystynyt samalla lapsistani huolehtimaan ja opiskelemaankin. Kun aloitin kaupan työt, olivat työajat silloin vielä aika inhimilliset, joten perheen sekä työn yhteensovittaminenkin oli mahdollista. Sunnuntai aukiolo tuli mahdolliseksi alle 400 m2 kokoisille kaupoille n. 10 vuotta sitten. Tämän jälkeen tuskin kukaan myyjä on saanut allekirjoitettua työsopimusta työnantajan kanssa, jossa ei olisi mainittuna ’suostun sunnuntaityöhön’.
Nykyistä aukiololakia valmisteltaessa olen saanut kuulla usein, kuinka joutuvathan palomiehet, poliisit, sairaaloissa työskentelevät ja ravintolatyöntekijätkin tekemään vuorotyötä. Näin on, mutta työntekijät näitä ammattejaan valitessaan ovat epämieluisat työajat tienneet. Myyjillä työajat ovat muuttuneet hiljalleen ajan myötä. Uuden voimaantulleen aukiololain hengen mukaisesti sunnuntaityön piti olla vapaaehtoista. Onkohan laki kuitenkaan toteutunut näin?
Muistakaamme, että myös kaupan myyjät ovat usein äitejä ja heidänkin lapsensa tarvitsevat äitejään. Itse olen ollut kolmen lapsen yksinhuoltajana, kuten moni muukin vanhempi nykyaikana on. Aika haasteellista on ollut sovittaa yhteen omat työajat ja lapsista huolehtiminen. Onneksi minä sain kuitenkin nuorimman tyttäreni ’vuoropäiväkotiin’ ja pienten lasten hoito-ongelmat ovat omalta osaltani nyt jo ohi.
Nyt kahdeksatta vuotta kaupan henkilöstön edustajana toimineena, huolenani onkin yhä, kuinka myyjät nykyisin työajoin saavat työn ja perheen yhteen sovitettua. Onko kunnilla tarjota yleensäkään riittävästi päivähoitopaikkoja vuorotyöläisten lapsille? Kuinka vuorotyötä tekevät pääsevät työpaikoiltaan kotiin, kun kaupan myyjän työaika voi päättyä vasta julkisen liikenteen lakattua kulkemasta? Ainakaan Hyrylään ei julkisen liikenteen turvin pääse Helsingistä illalla klo 22.30 jälkeen. Myyjien palkoilla ei omia autoja hankita ja ylläpidetä.
Tässä oli muutama seikka, jotka koskevat myyjiä, mutta kauppojen aukiolojen vapautuminen vaikuttaa myös muiden alojen työaikoihin mm. päivähoitohenkilöstö, varastotyöntekijät, vartijat, siivoojat… Ja uskon, että on vain ajan kysymys, kun joku jo alkaa puhumaan, pitäisiköhän esim. pankkien ja muidenkin virastojen olla auki aina. Tästä seuraava askel on, kun joku keksii, että laissa on vielä 100 % korvaus sunnuntaityöstä….
Toivonkin, että huhtikuun eduskuntavaaleissa valitaan päättäjiksi henkilöitä, jotka huomioivat myös pienipalkkaisten asiakaspalvelijoidenkin tarpeita, sillä heidän perheidensä hyvinvointi vaikuttaa myös koko kansan hyvinvointiin ja turvallisuuteen. Emmehän halua enää yhtään väliinputoajia yhteiskuntaamme.
Terhi Raatesalmi-Salonen
Tuusula