Viime päivinä on käyty paljon keskustelua kirkon ja seurakunnan suvaitsevaisuudesta, suvaitsemattomuudesta sekä erilaisuuden hyväksymisestä ja ymmärtämisestä. Valitettavan moni on tämän seurauksena eronnut kirkosta myös Keski-Uudellamaalla. Eron syitä on monenlaisia, mutta moni on kokenut selvän ristiriidan lähimmäisenrakkauden, kristillisten arvojen ja etiikan sekä joidenkin kirkon sekä seurakunnan edustajien kannanottojen välillä.  Samanlainen ilmiö liittyi aikoinaan naispappeuteen. Moni nainen erosi kirkosta, koska ei voinut ymmärtää kirkon sisällä ollutta naispappeuden vastustusta.

Esimerkki naispappeudesta osoittaa kuitenkin sen, että kirkko menee myös eteenpäin ja kehittyy askel askeleelta suvaitsevaisempaan ja avoimempaan suuntaan. Tämä ei valitettavasti käy käden käänteessä, jotta saadaan yhtenäisyys kirkossa säilytettyä ja luotua rakentavaa pohjaa muutoksille. On selvää, että askelia suvaitsevampaan suuntaan tarvitaan.  Tarvitaan suvaitsevampaa ja avoimempaa kirkkoa, jonka jokainen voisi kokea omakseen varallisuudestaan tai muusta sosioekonomisesta taustastaan, siviilisäädystään, sukupuolisuuntautuneisuudestaan, ulkonäöstään tai terveydentilastaan riippumatta. Seurakunnan tulee olla koko kansan kirkko, joka elää myös ajassa.

Seurakunnan agendalla on paljon koko kansaa tai suurta joukkoa koskevia kysymyksiä, kuten miten kirkollisverotulot käytetään, mihin suuntaan kirkkoa viedään tai paljonko diakoniatyöhön osoitetaan varoja tai miten seurakunnan kerhot lapsiperheille toimivat.

Samaa sukupuolta olevien parien tilanne koskee vain pientä joukkoa ja asia onkin saanut osin kohtuuttoman suuret mittasuhteet julkisessa keskustelussa. Seurakunnan tulee kuitenkin olla luomassa ja vahvistamassa suvaitsevaisuutta sekä viemässä sanomaa lähimmäisenrakkaudesta, tasa-arvosta, kaikkien ihmisoikeuksista sekä -arvosta eteenpäin. Tämä kattaa myös avoimemman ja tasa-arvoisemman suhtautumisen samaa sukupuolta oleviin pareihin.

Kirkosta eroamisen sijaan kannattaa äänestää seurakuntavaaleissa omia arvoja ja ajatuksia edustavaa henkilöä. Vain siten pienin askelin seurakuntakin uudistuu, avautuu ja astuu lähemmäksi kansalaisia. Kristilliset arvot ulottuvat jokaiseen ja jokaiselle  – olit sitten nuori, lapsiperheellinen, työikäinen tai vanhus; pienituloinen, vaikeuksissa oleva, tukea ja apua tarvitseva, vammainen, henkisesti kuormittunut tai hyvinvoiva ja asiat kunnossa oleva. Sydän on ainoa mitta ihmisten välillä.

Satu Taiveaho

kansanedustaja (sd.)

Tuusula